Tiibet sijaitsee Keski-Aasian ylängöilla Intian ja Kiinan välissä. Tiibetin maa ja kulttuuri saivat alkunsa 600-luvulla, kun buddhalaisuus levisi alueelle Intiasta jaNepalista käsin. 700-900-luvuilla Tiibetistä tuli suurvalta, joka hallitsi laajoja alueita Keski-Aasiassa ja uhkasi myös Kiinaa. Suurvallan kukistuttua Tiibetin poliittisen keskushallinnon ulkopuolelle jäi huomattavia tiibetiläisen kulttuurin alueita, jotka tunnetaan Amdon ja Khamin maakuntina.
Mongolien maailmanvallan aikana 1200-1300-luvuilla myös Tiibet ja senreuna-alueet kuuluivat mongolien valtakuntaan. Vuosina 1720-1911 Tiibet kuului yhdessä Kiinan kanssa manchujen keisarikuntaan.
Kiinaan varsinainen Tiibet ei ole kuitenkaan historiallisesti koskaan kuulunut, jamanchujen keisarikunnan kukistuttua Tiibet toimi itsenäisenä valtiona 1911-1950, kunnes Mao Zedongin kommunistijoukot miehittivät sen 1950-1951.
1500-luvulta lähtien Tiibetin hengellinen ja maallinen valta yhdistyvät mongolien kaanin asettamassa Dalai-lama-instituutiossa. Vaikka sekä mongolit että manchut yrittivät käyttää Dalai-lamaa poliittisten päämääriensä välineenä, Dalai-lamasta on tullut tiibetiläisyyden pysyvä kansallinen ja kansainvälinen symboli.
Nykyinen 14. Dalai-lama joutui Kiinan uhan takia pakenemaan Tiibetistä 1959Intiaan, josta käsin hän edelleen johtaa Tiibetin hallitusta. Tiibetissä tiibetiläinen kulttuuri kärsi suuria tappioita varsinkin Kiinan kulttuurin vallankumouksen vuosina 1966-1976. Kiinan nykyisten talousuudistusten aika on tuonut maahan osin korkeamman elintason, mutta samalla Tiibetiä uhkaa kasvava kiinalaisten maahanmuuttajien tulva, joka on jättämässä tiibetiläiset vähemmistöksi omassa maassaan. SelviytyäkseenTiibetin maa, kansa ja kulttuuri tarvitsevat laajaa kansainvälistä tukea.
