Ikuisesti kiertelevänä ja omaisuutta hyljeksivänä, hänellä ei ollut omaa luostaria ja liikkui mielellään tuntemattomana. Hänen opetustyylinsä oli rempseä ja mukaansatempaava ja hän kykeni ainutlaatuisella tavalla sovittamaan opetuksensa kuulijoille sopivaksi. Vuonna 1887, 80 vuoden iässä, hän kutsui koolle kaikki oppilaansa ja valmisti heitä poismenoonsa muistuttamalla että kaikki on katoavaista. Hän pyysi heitä esittämään viimeiset kysymyksensä selvittääkseen mahdolliset epäselvyydet ja antoi heille lopulliset siunauksensa.

Toinen Patrul Rinpoche syntyi Ranyak Drubchen Rinpochen perheeseen, kuuluisan hullun viisauden haltijan pojaksi. Hänet tunnisti viides Dzogchen Rinpoche, Thubten Chökyi Dorje. Patrul Rinpoche oli hänen juurilaamansa. Opiskeltuaan Shri Singha Yliopistossa hän lähti Amdoon, Koillis-Tiibetiin, levttääkseen opetusta. Kun hän oli 25 vuoden ikäinen hänen oppilaittensa joukossa puhkesi riita ja jolloin Patrul Rinpoche uhkasi lähteä elleivät oppilaat kuuntelisi hänen neuvojaan ja lakkaisi riitelemästä. Kun erimielisyydet eivät laantuneet, hän vetäytyi retriittiin. Seitsemän päivän kuluttua hän loihti dharmakaya-sateenkaariruumiin ja hänen oppilaansa löysivät vain hänen kyntensä ja hiuksensa.

Kukin seuraavista inkarnaatioista on syntynyt Ranyak-klaaniin, monien muiden suurten laamojen tapaan. Ranyak Drupchen Rinpochen tyttärentytär oli kolmannen Dza Patrulin sisar. Kolmannen Patrul Rinpochen tunnisti Kuudes Dzogchen Rinpoche, Jigdrel Shangchup Dorje. Hän jätti ruumiinsa nuorena 21 vuoden iässä, kun Tiibetin luostareita ja temppeleitä tuhottiin ja uskonnon harjoittaminen kiellettiin. "Jäämiseni ei hyödytä mitään eikä ketään," hän sanoi, sairastui ja kuoli.

Choktrul Drukpa Kuchung Rinpoche vihki hänet munkiksi Dzogchen luostariin. Tältä kuuluisan ns. hullun viisauden haltijan, Drukpa Kunley´n jälleensyntymältä, hän vastaanotti lukuisia opetuksia ja perinteensiirtoja. Hän opiskeli Dzogchen luostarissa kuusi vuotta, opiskellen ja harjoittaen kaikkia luostarin opinaloja kuten lausuntaa ja laulua, pyhiä tansseja ja musiikkia, maalausta, mandaloiden ja tormapatsaiden valmistusta, kunnes hän hallitsi ne täydellisesti.

Hän siirtyi Dzogchen Shri Singha yliopistoon, missä hän opiskeli useiden merkittävien oppineiden joukossa ja alaisuudessa. Heitä olivat mm. Khenchen Dechen Namdröl, Kyabje Dzogchen Rinpoche, Choktrul Drukpa Kunley Rinpoche, Choktrul Pema Kalzang Rinpoche, Choktrul Tokden Tulku Rinpoche, Khenchen Dawai Özer, Khenchen Pema Tsewang, Khenchen Kunang Özer ja Khandro Dasal Wangmo, Draku Lösal Wangmon inkarnaatio, jotka kaikki siirsivät hänelle syvän ja laajan Buddhan opetusten aarteen ja myönsivät hänelle Khenpon ja Dorje Löponin arvon hänen opintojensa päätyttyä.

Äitinsä kuoltua hän vietti vuoden yksinäisretriitissä luolassa, jossa myös ensimmäinen Patrul Rinpoche oli meditoinut. Sittemmin hänen Phowa transmissionsa ovat ollet erityisen kysyttyjä opetuksia.

Ensimmäinen Patrul Rinpoche oli kaikkien Tiibetin koulukuntien arvostama. Hän eli aikana jolloin Rime-liike oli voimakas. Se rohkaisi tunnustamaan ja kunnioittamaan kaikkia koulukuntia ja traditioita ja Patrul Rinpoche oli sen merkittävä puolustaja ja pyrki edistämään kaikkien linjojen opetusten säilymistä. Hän oli kuuluisa siitä että pystyi opettamaan eri koulukuntien traditiosta sille luonteenomaisella tavalla. Nykyinen Dzogchenpa Ranyak Patrul Rinpoche toivoo hartaasti voivansa jatkaa tällä saralla.

Patrul Rinpoche asuu tällä haavaa Brysselissä ja hänelle on myönnetty Belgian kansalaisuus.

Hänen perustamansa keskukset useissa Euroopan ja Aasian maissa toimivat Tiibetin Dzogchen-perinteen suojeluksessa. Dzogchen-luostarin alaisuuteen kuuluu yli 500 luostaria ja retriittikeskusta ja niiden johtaja on tällä hetkellä HH. Tulku Pema Kalsang Rinpoche, kuudennen Dzogchen Rinpochen nimittämä perinteenhaltija.

Käännös: Maira Peränen